Liikkumiskäyttäytymisen muuttaminen on haastavaa, mutta mahdollista

Suurin osa 1–5 kilometrin pituisista matkoista tehdään autolla. Jos nämä lyhyet matkat pyöräiltäisiin tai käveltäisiin, sillä olisi suuri vaikutus liikenteen päästöihin. Pyörällä pääsee usein nopeammin perille kuin autolla, kun mukaan lasketaan koko matka-aika pysäköinteineen. Samalla terveyskin kohenee, kun liikutaan lihasvoimin. Mikä ihmisiä estää liikkumasta kestävämmin?

Terveysviesteillä ei näytä olevan vaikutusta siihen, että ihmiset kävelisivät ja pyöräilisivät enemmän. Tämä tulos tuli ilmi Tampereen kaupungin Keli – Kestävämmän liikkumisen kehittäminen hiilijalanjälkilaskurin avulla -projektissa, jossa selvitettiin Tampere.Finland-sovelluksen liikkumisen hiilijalanjälkilaskurin avulla, voidaanko liikunnan terveysvaikutuksiin vetoamalla motivoida ihmisiä valitsemaan autoilun sijaan kävelyn tai pyöräilyn.

Tutkimuksessa hyödynnettiin koeasetelmaa, jossa hiilijalanjälkilaskurin käyttäjät arvottiin kahteen ryhmään. Kontrolliryhmällä laskuri säilyi ennallaan. Sen sijaan koeryhmään valittu sai hiilijalanjälkilaskuriinsa uuden osion, arkiliikkumisen aktiivisuuslaskurin. Lisäksi heille viestittiin kerran viikossa tietoa lihasvoimin liikuttujen matkojen tuottamista terveysvaikutuksista. 

Tuloksissa näkyi se, että annettu tieto terveysvaikutuksista selvästi kiinnosti käyttäjiä, ja että tieto myös sisäistettiin. Mahdolliset muutokset liikkumiskäyttäytymisessä olivat kuitenkin niin pieniä, ettei niitä tässä tutkimuksessa voitu havaita. 

Miksi tieto ei vaikuta itse käyttäytymiseen?

Informaation vaikutusta käyttäytymiseen on tutkittu aiemminkin. Usein sillä ei ole ollut vaikutusta. Ilmiö on nähtävissä myös esimerkiksi terveyskäyttäytymisessä tai ilmastoteoissa – vaikka tiedetään, miten pitäisi toimia, näin ei tehdä ennen kuin on aivan pakko. 

Usein ihmisten asenteita on pyritty muuttamaan tarjoamalla tietoa. Väitän, että muutos ei usein ole ihmisten asenteista kiinni. Kyllä ihmiset tietävät, että kävely ja pyöräily ovat vähähiilisempiä vaihtoehtoja sekä myös eduksi terveydelle. Kuitenkin tavat ja tottumukset sekä omat pystyvyyden kokemukset tulevat käyttäytymisen toteuttamisen tielle: Ei koeta, että on tarpeeksi aikaa, rahaa tai tiedollisia edellytyksiä käyttäytyä halutulla tavalla. Esimerkiksi arjessa on helpompaa hypätä auton istuimelle kuin pyörän satulaan, kun on kiire ja siihen on totuttu. 

Mielestäni on siis aika puntaroida ihmisten käyttäytymisen muutoksen tukemista eri tavalla ja tunnistaa mahdollisia esteitä käyttäytymisen toteuttamiselle. Kun esteet on tunnistettu, niihin voidaan pyrkiä vaikuttamaan. 

Kuntien hallussa on useita keinoja

Kaiken pohjana toimii kestäviä kulkumuotoja tukeva liikenneinfrastruktuuri. Tulevaisuuden kaupunkisuunnittelussa onkin tärkeää, että kulkutapahierarkiaa mietitään uudelleen; kestävät kulkumuodot – kävely, pyöräily ja joukkoliikenne – pitää asettaa autoilun edelle jo kaavassa. Samoin suunnittelussa tulee ottaa huomioon ihmisten arki tuomalla palvelut lähemmäksi. 

Jos kaupunkiympäristö kuitenkin jo kannustaa kestäviin kulkumuotoihin, silloin käyttäytymisen esteeksi nousevat usein tavat ja tottumukset, ajankäyttö sekä taloudelliset syyt. Tällöin viestinnästä saattaa olla apua, sillä voi olla, että ihmiset eivät ole tulleet ajatelleeksi sitä, että esimerkiksi pyöräily itseasiassa on nopeampaa lyhyillä matkoilla, puhumattakaan edullisuudesta. Tämän vuoksi tiedon merkitystä ei pidä väheksyäkään. Viestinnässä voidaan siis korostaa kestävän liikkumisen etuja ”murtamalla myyttejä”, ja näin vahvistaa ihmisten pystyvyyden kokemuksia.
 
Viestien ajoittamisella on myös merkitystä, sillä olisi hyvä, että viestit tulisivat ihmiselle juuri silloin, kun käyttäytymistä ollaan toteuttamassa. Tällöin muistutetaan siitä, miten ihminen ehkä oikeasti haluaisi käyttäytyä, mutta ei ole ottanut asiakseen toteuttaa sitä arjen kiireessä. Tätä ideaa esimerkiksi monet ruokakaupat hyödyntävät tuotesijoittelussa myynnin edistämiseksi. Voisiko tätä tyyliä soveltaa myös liikkumiskäyttäytymisessä?

Kokeiluja kestävän liikkumisen tukemisesta on tärkeä jatkaa, jotta löydetään ne toimivat keinot muutokseen. Suosittelemme muitakin kuntia tekemään yhteistyötä tutkijoiden kanssa. Näin saamme arvokasta tietoa toimivista toimenpiteistä, ja tietoa voidaan levittää myös muihin kaupunkeihin. 

Työ jatkukoon!

Maiju Juntunen, Tampereen kaupunki, Keli-projekti

Kirjoittaja työskentelee Tampereen kaupungin ilmasto- ja ympäristöpolitiikan yksikössä.