Kaupunkikestävyyden edistäminen

Yhtäköyttäyhdistys, verkosto vai ohjelma? Paikallistason aktiivisuutta tarvitaan. Blogissamme Emma Terämä ja Kaisa Schmidt-Thomé KESTO-hankkeesta kiteyttävät kaupunkitutkimuksen päivillä pidettyä paneelikeskustelua kaupunkikestävyyden edistämisestä.

Kestävän kehityksen edistäminen on aikamoinen soppa. Yhtäältä voidaan puhua korkean tason jargonista, toisaalta ajankohtaisesta kriisistä hyvinvoinnin, ilmaston ja muiden resurssien riittävyydestä, joka tulee ratkaistavaksi ei joskus vaan juuri nyt. Kaupunkien rooli on jatkuvassa kasvussa niin hyvinvoinnin kuin ympäristöhaasteiden osalta.

Kokosimme Kaupunkitutkimuksen päivillä 2019 Tieteiden talolle yhteen kestävien kaupunkien asiantuntijajoukon. Tarkoituksena oli valottaa yhteistoiminnallisia keinoja kestävyyshaasteiden ratkaisuun. Ja löytyihän niitä. Jokaisella puhuja-panelistilla oli tartuntapinta kaupunkiverkostoihin tai kaupunkien välisiin ohjelmiin, joilla pyritään tarttumaan tämän päivän kaupunkien kestävyyshaasteisiin.

Kuinka verkostojen ja ohjelmien roolia sitten kuvailtiin?

Äskettäin käyntiin päässyt Kestävä kaupunki -ohjelma pyrkii edistämään kestävää kaupunkikehitystä sekä käytännön tasolla että strategista johtamista kehittämällä. Työtä motivoivat sekä valtiovallan sitoutuminen Agenda 2030 -tavoitteisiin että kaupunkien kunnianhimoiset kestävyystavoitteet. Ohjelmapäällikkö Virve Hokkanen haluaa työn edistyvän kokeilevalla, oppivalla tavalla ja toivoo, että poikkihallinnollisia aloitteita syntyy. Ohjelma tuo lisäarvoa kokoamalla kuntia yhteen hyvien käytäntöjen keräämiseen ja levittämiseen. Ohjelman kautta kanavoituva rahoitus tuskin yksin houkuttelee kuntia mukaan. Hokkasen mukaan tärkeämpiä ovat ne mahdollisuudet, joilla voidaan irrottautua normikuvioista ja inspiroitua uudenlaisista yhteistyömalleista

Kaikki eivät kuitenkaan tunnu haikailevan ohjelmien perään. Isoilla kaupungeilla on suhteellisen leveät hartiat kehittää toimintaansa omin päin. Helsingin kaupungin hankeinnostus on ainakin Timo Cantellin puheenvuoron valossa varsin rajallista. Ohjelmien oma jargon ja asioiden väkinäinen hankkeistaminen tuntuvat helsinkiläisittäin usein elämälle vierailta. Tuloksia voidaan toki saada, mutta varsin hitaasti ja hankalasti. Cantell myöntääkin, että Helsinki alisuoriutuu mm. osallistumisessa EU-hankkeisiin. 

Isoista rahoista puhuttaessa valtio on kuitenkin kaikkien kaveri – myös Helsingin. Esimerkiksi asemanseutujen kehittämisessä on paljon haasteita, joissa valtion vastaantulo on tarpeen. Myös rakennerahastojen puitteissa tehtävässä kaupunkiyhteistyössä liikutellaan merkittäviä rahasummia. Kuten erityisasiantuntija Hanna-Maria Urjankangas muistutti, rahastoista voi lähitulevaisuudessa löytyä merkittäviäkin panoksia kestävän kaupunkikehityksen edistämiseen. Näin esimerkiksi Kestävä kaupunki -ohjelman aloittamaa työtä voidaan päästä skaalaamaan vaikkapa 6Aika-yhteistyössä. 

Mikä on ohjauksen rooli? 

Kaupunkikehitys on ollut Suomessa ja globaalisti haaste lainsäätäjille. Lait eivät kuitenkaan ole ohjauksen ainoa muoto, vaan yhteisiin päämääriin tähdätään Suomessa mm. alueellisilla MAL-sopimuksilla maankäytön, asumisen ja liikenteen osalta. Tavoitteena on lisätä kaupunkiseutujen kilpailukykyä vahvistamalla kuntien keskinäistä sekä seudun ja valtion välistä yhteistyötä. Vuosia 2016–2019 koskevissa MAL-sopimuksissa valtion tuki tuli mm. kunnallistekniikka-avustusten muodossa. Myös kohtuuhintainen vuokra-asuntorakentaminen on ollut esillä Helsingin seudulla. 

Muita sopimisen muotoja ovat esimerkiksi Green Dealit. Näiden vapaaehtoisten sopimusten kautta on lähdetty hakemaan yhteisiä kiertotalouden ja ilmastonmuutoksen hillinnän toimia. Sopimuksia toimijoiden ja valtion välillä on jo tehty muovikasseista, autoalan päästöistä sekä öljyjätteiden käsittelystä ja kierrätyksestä. Toteutumista seurataan Sitoumus2050.fi työkalun avulla. Yksityissektorin mukaantulosta kertovat myös Smart & Clean-säätiön hankkeet Helsingin metropolialueella ja Lahdessa. Toisaalta julkiset hankinnat nousivat Katriina Alholan puheenvuoron kautta yhdeksi kestävän kehityksen konkreettiseksi vipuvarreksi. Siinä ei ole kyse vain pienestä puuhastelusta, kun eri kokoiset kunnat tekevät hankintojaan pitkälle tulevaisuuteen koskien vaikkapa ruokapalveluiden tuottamista, sähköautoja kunnan käyttöön tai vaikkapa aurinkopaneeleita. Investoinnit ovat mittavat, ja tässä jos missä on paikka vaikuttaa valinnoilla materiaali- ja energiatehokkaiden ratkaisujen hyödyntämiseen käytännössä.

Seuraavaksi

Edelläkävijyyden saavuttamisessa panelistit tuntuivat pitävän tärkeänä paikallistasolta kumpuavaa aktiivisuutta. Kaupungit ovat toimineet ja toimivat  koko ajan  havainnoiden asukkaittensa uusia tarpeita ja  käynnissä olevan muutoksen tarjoamia mahdollisuuksia. Kuntaliiton kaupunkitutkimuspäällikkö Kauko Aronen puhuikin vahvasti bottom-up-aloitteiden kautta tapahtuvasta uusiutumisesta. Toisaalta hän visioi kaupunkien välistä symbioottista verkostoa, jonka varassa voisi olla rakennemuutosten suhteen vakaammalla pohjalla. Jos kaupungeilla olisi tällainen vahva valtakunnallinen ‘yhtäköyttäyhdistys’, voitaisiin yksittäisiä kaupunkeja tukea porukalla yli notkelmien.

Vuoden alussa käynnistynyt Valtioneuvoston kanslian rahoittama tutkimus- ja selvityshanke KESTO pohtii vielä vuoden ajan, kuinka kestävyyden edellytyksiä johdetaan paikallistasolla. Tulemme yhdessä 13 kunnan ja tutkimuskonsortion kanssa selvittämään sitä, mitkä keinot ja tukiverkot toimivat kulloinkin parhaiten. Lopputuloksen toivomme avaamaan entistä paremmin sitä 'soppaa’ joksi kestävä kehitys toisinaan mielletään. Tehdään kaupungeistamme kestävyyden edelläkävijöitä yhdessä löydetyin ratkaisuin!

Kirjoittajat

Emma Terämä
TkT, Johtaja, Kestävän kaupungistumisen strateginen ohjelma
Suomen ympäristökeskus SYKE
[email protected]

Kaisa Schmidt-Thomé
TkT, FL, Vanhempi tutkija
Ajatushautomo Demos Helsinki
[email protected]